Oman ratsastusasennon analysointia

Ajattelin vielä väsätä näin maanantai-illan kunniaksi teille postauksen jossa pohdin vähän omaa asentoani. Ajastin postauksen vasta seuraavalle päivälle, niin lukemista on sitten huomisellekin, jos en kerkeä huomenna kirjoittelemaan töiden jälkeen. Toivottavasti osaan ajastaa tän oikein,ja tää huomenna näkyis aamulla blogissa!

Selailin kesällä otettuja kisakuvia ja tän päivän tuoreita kuvia, ja aloin vähän pohtia omaa asentoani ja siinä olevia virheitä. Asentoni on parantunut huomattavasti viime vuosien aikana, mutta korjaamista on edelleen todella paljon. Tässä muutama juttu mihin oon joutunut kiinnittämään huomiota. 

NISKAN JA PÄÄN ASENTO

Kuvien välillä on noin 9kk, ja samalla tavalla niistä huomaa tuon ongelman niskan ja pään kanssa. Tästä mulle on valkut huomauttanut ennenkin, eli ei oo mikään uus huomio. Niska on jotenkin oudosti mutkalla, ja pää näyttää siltä, että se olisi aivan irrallaan mun ruumiista, hassua sinänsä, ettei toi oo aiheuttanut mitään kipuja tai vaivoja. Kyseistä ongelmaa on myös tosi vaikeaa korjata, kun en sitä itse ratsastaessa huomaa tai tiedosta. Myös muussa toiminnassa niska kuulemma mulla menee helposti noin, ja pää on ikään kuin rinnan etupuolella. Kuitenkin suurin aiheuttaja tuolle on mun mielestä katse, joka kummassakin kuvassa selvästi ohjautuu suoraan maahan. Miksi katson alas? No, enpä osaa itsekään tähän vastata, mutta katse pitäisi siirtää eteenpäin ja myös niska vois siitä normalisoitua.

ETUKENO

 Nykyään jään helposti ratsastamaan etukenossa. Jalkojen asento tästä ei mulla kärsi, kun taas joillakin jalat lähtee hiihtämään helposti taakse, jos etukeno on päällä. Kuitenkin tässäkin huomaa kuinka toi mun katse on alaspäin eikä eteenpäin. Jos tossa asennossa ollessani hevonen tekis stopit tai pukittais, niin oisin varmaan helposti maistelemassa kentän tai maneesin hiekkaa, tai ainakin hevosen kaulalla.

KANTAPÄÄT YLHÄÄLLÄ / JALKA TAKANA

On aika jännä, että nyt huomaan joistakin kuvista, kuinka mun kantapäät on noin ylhäällä. Suurimmassa osassa kuvissa mulla kantapäät on pääasiassa ihan hyvin, tai sitten liian alhaalla. Varsinkin tossa tokassa kuvassa jossa meen Topella, niin syynä on koulusatula, jossa en todellakaan osaa istua. Mulla itselläni on estesatula, ja koulusatulassa istuminen on jäänyt liian vähälle, ois hyvä osata istua semmosessakin. Pohjetta käyttäessä mun vaan pitäis käyttää jalkaa sen omalta paikalta, eikä niin että jalka siirtyy taakse ja kanta nousee. Tulisi siis ajatella että käyttäisin oikeasti pohjetta, enkä kantaa apujen antoon.

TAKAKENO 

 No niin. Sitten ois takakenon vuoro. Mulla on helposti tapana mennä takakenoon kun teen pidätteitä. Räpsyn ja Topen kanssa varsinkin kun ne on vahvoja edestä, niin luulen auttavani apujen tehoa kun vedän ylävartalon taakse, vaikka siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä Saara mulle itseasiassa joutuu sanomaan nykyään ihan joka tunnilla. Keskivartalon hallintaa täytyis parantaa. Lihaskuntoliikkeitä mä oonkin ruvennut tekemään, ja keskivartalon reenaus on hyvällä alulla. Toivottavasti kehitys näkyis ratsastuksessa. (näissä kuvissa näkyy myös mun niskaongelma!)

KÄDET 

 Käsien pitäminen omilla puolillaan on mulle nykyään ehkä jopa pahin ongelma. Etenkin vasen käsi siirtyy sään päälle, ja tällöin mulla menee vasen kylki ihan kasaan, jolloin taas oikea pohje puristaa koko ajan. Näin todettiin kun olin tammikuun lopulla hevossimulaattorilla ratsastamassa. Se oli kyllä kaikinpuolin valaiseva kokemus. Miten yksi väärällä puolella oleva käsi voi vaikuttaa ihan kaikkeen? Helposti, liiankin helposti. Tätä oon yrittänyt pikkuhiljaa korjata itsekseni, ja mielestäni oon onnistunu siinä jo ihan hyvin. Toki välillä kädet menee miten sattuu edelleen, mutta nyt sentään tiedostan että se on ongelma, ja siitä olisi päästävä eroon, jotta avut ois oikeanlaiset ja selkeät.

Sitten voitais vielä kattoo vähän mun asentoa esteillä. Mähän en voi sanoa että oisin mikään esteratsastaja. Oon alkanu vasta viimeisen kolmen vuoden aikana tykkäämään hyppäämisestä, ja asentoa on korjattukin Saaran kanssa aika paljon. Aluksi istuin miten sattuu, jalat heilu taakse ja kiskoin ratsua suusta. Nykyään osaan myödätä paremmin ja pysyn hypyissä mukana, edes melkein aina. Noh, kuvat kertoo vähän enemmän.

 No ensimmäisenä mulla tulee mieleen noi mun jalat. Jalka valuu aivan liian taakse, ja kanta meinaa nousta. Tommosessa asennossa mun on tosi vaikea päästä tasapainoon takas heti esteen jälkeen, joilloin jään itse hitaaksi esteen jälkeen, ja poni ei oo heti kontrollissa. Todennäköisesti oon lysähtänyt tosta heti satulaan, vaikka ois pitäny pysyä ylhäällä vähän esteen jälkeenkin.

 No sitten oiskin toi mun ylävartalo ja sen ongelmat. Jään helposti liian pystyyn ja ylös ylävartalon kanssa, vaikka mun pitäis mennä ylävartalon kanssa hieman alaspäin niin, että oisin hevosen kaulan mukainen. Tolla tavalla kun jään hirveen ylös, seison jalustimilla ja mun varmaat osoittaa ulospäin, ködet on ylhäällä eikä ohjaa oo myödätty, tällöin myös kiskasen helposti suusta isommassa hypyssä. Räppänä varsinkin ottaa helposti nokkiinsa jos vähänkään jään ohjaan kiinni hypyissä, tai ainakin silloin se ottaa puomeja alas.

Tää kuva onkin reilut 2 vuotta vanha, mutta tää sama ongelma ilmenee edelleenkin välillä. Mun takapuoli menee helposti liian eteen hypyssä ja oon ihan tuolla etukaaren päällä. Tuolloinkin jään esteen jälkeen todella hitaaksi ja saatan jopa tippua, jos R vetää päänsä alas tai pukittaa. Perse siis samassa kohdassa, kuin istuessa alhaalla mutta ylävartalolla myötäillään liikettä, eiks vaan?

Jotta tää ei menis vaan virheiden etsimiseen, niin haluisin laittaa vielä pari kuvaa, joissa oon tyytyväinen mun asentoon.

Hyppykuvassa tykkään mun asennosta, kun ylävartalo on hieman alempana ja jalat hyvin alhaalla, kädetkin on mun mielestä ihan kivasti. Ja taas alemmassa hieman vanhemmassa kuvassa istun suorassa ja jalat on kivasti. Jalka ei kuitenkaan oo liian alhaalla ja edessä. Tommosiin asentoihin kun tähtäis aina!