tasan vuosi sitten....

odotin kuumeisesti seuraavaa päivää, koska tiesin, että lähdetään Jaanan kanssa hakemaan Räpsyä Lepaalle. Olin käynyt viikko sitten kokeilemassa Räppänää, ja silloin jo tiesin, että haetaan Räpsy Jaatallille. Kun lähdettiin iltapäivällä kohti Hauhoa koppi auton perässä ja mua jännitti todella paljon, mutta olin toki todella iloinen. Kun päästiin perille, laitoin Räpsylle jalkaan pintelit, jotka otin tallilta mukaan, sekä vaihdoin sille nahkariimun päähän matkan ajaksi. Kun oltiin valmiita, käveltiin Räpsyn kanssa koppiin ilman mitään ongelmia. Kopin ovet kiinni ja matka alko kohti Lepaata, Räpsyn uutta kotia.

Kuva kun kävin kokeilemassa Räpsyä Hauholla.

Kun oltiin oltiin vihdoin perillä kotona onnistuneen matkan jälkeen, otin Räpsyn pois kopista, ja vein sen uuteen karsinaansa. Katottiin Jaanan kanssa Räpsylle satula ja sopivat suiteset. Päätin heti lähteä hetkeksi maneesiin, ja Räpsyä vähän jännitti siellä. En ollut maneesissa kauaa, kuhan käytiin vähän tutustumassa uusissa paikoissa.

Seuraavat päivät sujui ihan ok, tutustuessa uuteen heppa ystävään. Ratsastaessa kaikki muu sujui ihan ok, mutta pariin viikkoon ei saatu laukkaa nousemaan, enkä kyllä osannut ratsastaa Räpsyllä yhtään. Räppänä vei mua kaikissa tilanteissa ihan 6-0 ja en oikein pärjännyt sille, enhän mä koskaan ollu ratsastanu tollasella hevosella, jolla on noin kova omatahto ja joka pukittelee ja tekee kaikkea muuta outoa.  Pukittelu ja viemis ongelmaa helpotti se, että Räppänä laitettiin tarhailemaan ison lauman kanssa, kun aluksi se tarhasi kahden pilkkutamman kanssa. Se pääsi pomottamaan tammoja mennen tullen, ja samalla pomotti muakin. Ison porukan seassa se ei päässy hyppiin aluks kenenkään silmille, vaan muut vähän komensi sitäkin, ja oli sillä enemmän lääniäkin juosta ja temmeltää päivät pitkät.

Viikkojen kuluessa sain luottamusta Räpsyyn, ja pikkuhiljaa opin tuntemaan hevosen. Työskentelin aika paljon maastakäsin, ja juoksutin vähintään kerran viikossa. En maastoillut ennen joulua ollenkaan, koska en ollut vielä varma siitä, että pärjäisin jos poni saisi jonkun hyppimis kohtauksen. Jouluna kuitenkin uskaltauduin maastoon, ja laukkailtiinkin hangessa melkein jokapäivä, kun siihen vain oli mahdollisuus. Räpsy nautti todella paljon hankimenosta! Sen jälkeen olenkin maastoillut mahdollisimman usein yksin, tai kaverin kanssa.

Talvella käytiin Maria Nikkilän valmennuksissa aina kun siihen vain oli mahdollisuus. Marian tunneilla sain ihan hyvän tatsin poniin, mutta sitten tulikin aika, jolloin Maria ei enään käynyt valmentamassa tallilla. Talven aikana ratsasteltiin välillä kevyemmin ja välillä vähän treenattiinkin, mutta kunnon valmennuksissa ei käyty.

Keväällä aloitettiinkin treenaaminen, koska keväällä oli myös koulukisat, jotka oli mun ensimmäiset koulukisat koskaan, sekä meidän yhteiset ekat kisat. Treenasin rataa hyvissä ajoin, ja opeteltiin erikohtia radasta kunnolla. Kuitenkin kisa päivänä ei kaikki sujunutkaan niin hyvin. Verkassa Räpsy oli aivan mahtava. Ei possuillut vaan liikkui todella hienosti ja reippaasti. Omalla vuorolla maneesissa Räpsy ei suostunut menemään yhteenkään kulmaan, ei liikkunut eteenpäin yhtään, ja pelkäsi katsomossa olevia ihmisiä ja päädyssä istuvaa tuomaria paljon. Ei saatu prosentteja kuin 47, mutta selvittiin hengissä. Innolla odotan ensikuun kisoja...

Kisojen jälkeen sisuunnuin, ja ajattelin että ei tästä nyt voi huonommaksi mennä, ja käytiin hyppytunneillakin aina välillä. Ekaa kertaa päästiin Räpsyn kanssa esteiden yli onnistuneesti ja niin että ohjauskin oli hallinnassa. Tykästyin hyppäämiseen, ja aina välillä käytiin hyppäreillä vierailemassa. Keväällä menin myös ensimmäisen kerran Sepon valmennukseen, ja sain vakkari paikan niihin.

Kesän kynnyksellä tallilla järkättiin myös näyttelyt, johon Räpsykin osallistui. Räpsy käyttäytyi asiallisesti ja ei pelännyt katsomossa olevaa yleisöä yhtään, olin todella ylpeä ponista!

Keväällä vaihdoin estetunnille, ja hypättiin mielestäni hyvin. Saara piti koko kesän ajan tunteja, ja silloin kehityttiin hurjasti Räpsyn kanssa esteillä, ja haluaisin että Saara pitäisi edelleenkin estetunteja, koska ne ovat parhaita ikinä!

Kesällä tallilla järkättiin estekisat, joihin osallistuttiin. Mentiin luokka 50cm, tai siis yritettiin. Räpsy kielsi jo verkassa okserille, ja myös radalla tuli miljoona virhepistettä kieltojen takia, onneks oli harkka kisat ja saatiin suorittaa rata loppuun. Sen jälkeen käytiin vielä parilla hyppärillä, mutta nyt ollaan pidetty taukoa, jos vaikka joskus taas hypyt onnistus. 

Nyt syksyllä oon päättänyt, että ratsastan niin että poni voi hyvin ja on iloinen. Ei olla hypätty, vaan ollaan menty paljon ilman satulaa ja rennosti treenattu. Räpsy liikkuu nyt hyvin, ja on tosi vetreä verrattuna kesään. Sama jatkukoon, koska poni on nyt iloinen. 

Vuosi on ollu tosi onnistunu ja oon iloinen että mulla on tällanen hevonen. Tää on ollu huippu vuosi, ja tää sama meinki voi jatkua seuraavankin vuoden. Räpsystä on tullu mulle tärkeä, ja se on oppinu että mä määrään ja päätän kuinka asiat menee. Tähän me ollaan tähdätty alusta asti, ja nyt voidaan alkaa haaveilemaan jos ulkopuolisista kisoistakin pikku hiljaa. Tästä on hyvä jatkaa.