Eilen Räpsyllä olikin ensimmäistä kertaa hieroja! Reine Mutka tuli hieromaan jaatallille muutaman muun, joten otettiin Räpsykin samalla. Reine ensin kyseli perustietoja Räpsystä, ja vähän sen taustoja. Kysymyksiin vastailun jälkeen Reine tutustu hetken aikaa Räpsyyn, ja sitten aloittikin hieromisen. Räpsy oli melko rauhassa koko ajan, ja näytti välillä oikeen nauttivan olostansa!
Reine sanoi, että Räpsyn kyljessä on pieni patti, josta huomaa että edellinen satula on ollut liian kapea. Se häviää kuulemma ajan kuluessa. Vasemmalta puolelta kaula oli aika tiukkana, joten siitä voi johtua oikean kierroksen jäykkyys. Sen suurempia jumeja ei ollut ponilla, mutta takajaloissa oli jossain isoissa lihaksissa (en muista mikä lihas se oli nimeltään xd) jumia sen verran, että niitä on kuulemma hyvä venytellä, ja jos maastossa pääsee meneen mäkiä, niin niissä ois hyvä mennä väistöjä. Näitä yritetäänkin päästä harjoittelemaan. Hyvässä lihassa sanoi myös hepan olevan. Reine myös näytti kuinka venytellä Räpsyn kanssa, ja sain ise kokeilla Reinen valvovan silmän alla kuinka venyttää, ja samalla sain neuvoja. Tästälähin me venytelläänkin Räpsyn kanssa mahdollisimman usein!
Jollakin tapaa oon tosi helpottunut, kun kuulin ettei Räpsyllä ainakaan ole jumeja, joista voisi nuo ratsastusongelmat johtua, ja onneksi ollaankin päästy eteenpäin. Nyt ainakin tiedän, että vika on pääosin mussa, ja mun on vaan opittava pyytämään ja ratsastamaan Räpsyä niin, että saisin sen toimimaan. Onneksi ensiviikolla on taas Sepon valmennus!
Hieronnan jälkeen käytiin vielä tiellä vähän kävelemässä, ja olikin ihanaa kävellä, ja jutskailla hepparakkaalle ilta-auringossa. Oli kerrassaan kaunis ilma! Välillä ei tajuaa kuinka tärkeitä tollaset pienetkin hetket on, ja eilen mä sen tajusin. En vois elää ilman tätä ihanaa heppa ystävää, ja teen kaikkeni etten joudu luopumaan Räppänästä pitkään aikaan. Välillä tulee sellanen olo, että vois vaan luovuttaa, ja ois parempi ettei olis heppaa huolehdittavana, mutta kun alan sitä pohtimaan, niin en pystyisi elämään ilman jokapäiväistä talli elämää. Siellä saa ajatukset pois arkisista kouluasioista, ja näkee ihan huippu kivoja ihmisiä! Onneksi meillä on tuolla niin hyvä yksäri-porukka.. Tästä pohdinnasta tulikin mieleeni Katjan, hyvän ystäväni tekemä video, ja sen ajattelinkin tähän linkittää. Videon sanoma on kaikkein tärkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti