Muisto postaus : Carina

Ajattelin kirjoittaa teille hevosesta, joka mulla oli enne Räppänää. Carina oli iso musta kaunis puoliverinen tamma. Carina muutti Transhorsesilta Jaatallille loppukesästä 2011. Carina oli ollut kai sairaslomalla, ja ei ollut kovin hyvässä kunnossa vielä. Carinalla mentiin vähän tunneilla, ja mä itse rakastuin tähän hevoseen heti. En yhtään osannut ratsastaa tuollaisella hevosella, kun ennen olin menny Jerryponilla sun muilla pienemmillä. Menin Carinalla syksyn ja alkutalven ajan, kunnes Carppis oli taas sairaslomalla pitkään. Aloin liikutella talvella carinaa, ja köppöteltiin käyntiä muutama viikko, ja tunneilla menin sillon Erkillä. Kun Carina oli jo parempi, kysyin että voinko mennä tunnille jo sillä, ja sain vastauksen että voin mennä, jos suostun meneen sen rajojen mukaan. Totta kai suostuin ja menin Carinalla tunnille. Menin jonkun aikaa keväällä Carinalla, ja sillä oli pikkusaikku taas välissä, mutta päästiin taas tunneille.

 Saikun jälkeen ekan tunnin lopussa, Jaana kysyi multa että oisinko halukas ottamaan Carinan ylläpitoon, ja mähän innostuin asiasta kovasti. Juttelin porukoitten kaa ja ne suostu maksamaan Carinan elämisen. Kävin jokapäivä liikuttamassa Carinaa, koska jos jätin jonakin päivänä liikuttamatta, se alkoi liikkua epäpuhtaasti.

 Me maastoiltiin, mentiin ilman satulaa, hypättiin sillontällön pikkuesteitä ja treenattiin koulua Carinan rajoissa. Päästiin kehittymään tosi paljon koulupuolella, ja Carinasta tuli tosi kiva ratsastaa. Carina sai lihasta ja oli elämäniloinen, vihdoinkin se sai elämänilonsa takaisin. Mä huomasin Carinan olemuksessa suuren muutoksen ja se vaikutti tyytyväiseltä.

 Carina tykkäs hypätä, ja se oikein innostu pikkuristikoistakin! Se oli niin mahtavatunne kun mummeli innostu ja oikeen lähti imeen esteelle. Eihän sen hyppytyyli kaunis tai kovin kiva ollu, mutta hauskinta oli se että se tykkäs siitä, ja teki sen omalla tyylillään. Yllä olevasta kuvasta näkee kuinka se on innoissaan kun hypättiin kentällä.

 Käytiin Carppiksen kaa Maria Nikkilän valmennuksissa, ja olin tyytyväinen erityisesti tohon valmennuskertaan, jonka aikana noi kuvat on otettu (yläpuolella)

yllä olevat kuvat on otettu vikalta ratsastustunnilta jolla oltiin viime syksynä. Tää tunti meni tosi huonosti, ja Carina oli todella kankea eikä ois halunnu liikkua. Tän jälkeen vaan saikkuiltiin, ja käppäiltiin välillä ilman satulaa, jotta mamma pääsi ees vähän liikkumaan. Carina oli oikeesti tuolloin aika kipeä.

Carinalle tuli haavoja ja ihottumaa jotka ei parantunu ollenkaan, ja tuli tulehduksia jotka kesti pitkään. Tulehdukset ja haavat ei edesauttanu sitä että takajalkojen kinnerpatti ongelmaa ois voitu hoitaa liikutamalla säännöllisesti. Tiesin ettei Carina tuu mulla kauaa enään olemaan. Jaana sitten ehdotti lokakuun alussa mulle, että jos mentäs kokeileen Hauholle Räpsyä, ja jos se on kiva, niin se tulee sit Lepaalle. Carina saikkuili edelleen. Räpsyn tultua sain tietää että Carina lopetettas 10.11, ja sitä en sittene nään liikutellut ollenkaan. Pelkkä karsinasta pois pääsy oli sille tuskasta ja hankalaa. Räpsyn kanssa tutustuttiin syksyllä, ja sitten koitti lauantai aamu, jolloin Carinan oli aika päästä sateenkaarisillalle. Mulla oli tuolloin aamutalli vuoro, ja Jaana sanoi että tulkaa yheksään, niin Liile ja Carina on ehditty lopettaa kun saavutaan tallille. Oltiin ysin jälkeen tallilla, ja näin, kun Carinaa talutettiin pois pihasta paikkaan, jossa se lopettettaisiin. Tää kyseinen aamu oli mulle tosi rankka, ja nyt kun muistelen, en ois halunnut sillon mennä tekemään aamutallia ollenkaan. En tiedä miksi suostuin menemään silloin tallille, kun tiesin että Carina lopetetaan juuri silloin. Kaikkein surullisinta oli nähdä se, kuinka yksi tuttu nainen naapurista talutti Carinan pois pihasta viimeiselle matkalle. Muistan sen hetken ikuisesti, ja jos voisin siinä aamussa jotain muuttaa, niin oisin jäänyt kotiin. 

Edelleenkin kun ajattelen Carinaa, mulle tulee itku silmään samantein. Carina oli mun ensimmäinen "oma" hevonen, jonka kanssa sain paljon hyvää aikaan. Carina oli maailman kiltein ja ihanin hevonen, jos vaan saisin niin ottaisin sen heti takas. Kukaan muu heppa ei oo ollu mulle niin tärkeä, eikä tule olemaan. Carinan lopettamisen jälkeen itkin paripäivää ja surin niinkuin kuuluukin. Sen jälkeen pääsin yli asiasta, ja pystyin siitä puhumaankin avoimesti. Kuitenkin aika ajoin selailen vanhoja kuvia ja videoita, ja itken. Ei tällaisesta pääse koskaan kokonaan yli, ei koskaan. 

Carina oli mulle todella tärkeä, ja en unohda sitä koskaan. 

RIP CARINANTE 10.11.2012

unelmieni hevonen <3