Sepon valmennettavana pitkästä aikaa

Tuntuu, etten muista yhtään mitään tämän päivän valmennuksesta. Nyt kun alan kunnolla miettimään, niin tehtiin aika paljon erijuttuja. Aloitettiin ihan vaan kevyellä ravilla ympäri uraa, ja tarkoituksena oli pitää käsi tasaisena ja saada pidettyä kevyt ja tasainen tuntuma. Seppo painotti tahdin ylläpitämistä puolipidätteillä. Mulla oli ongelmana saada oikea pohje läpi, ja siitä Seppo mulle sanoi moneen kertaan. Nostettiin ravista myös heti muutamat laukat, tarkoituksena pitää edelleenkin tasainen ja kevyt tuntuma. Laukassakaan en saanut oikeaa pohjetta läpi, ja kaarteissa me oikastiin ja välillä mentiin liiankin syvälle.

Räppänä ei taipunut kunnolla, ja oli jännittynyt aina tässä päädyssä kenttää. Etenkin tässä kyseisessä kulmassa oikastiin joka kerralla melkoisesti. jotain pelottavaakin R näki kentän nurkassa. 

Vaihdettiin ravissa suuntaa täyskaartojen kautta, jokainen kohdaltaan. Täyskaarrolla piti muistaa edelleenkin se tasainen tuntuma ja tahdin ylläpitäminen. Ravattiin hetki toiseenkin suuntaan, ja käveltiin pitkinohjin hetken verran. Vasemmalle alettiin tekemään tehtävää, jossa tehtiin kolme 10m volttia; molempiin päätyihin ja toisen pitkän sivun keskelle. Voltilla piti ajatella menevän suoraan ihan hetken aikaa, ja vasta sitten kääntää toiselle puoliskolle voltilla. Voltit eivät meillä aluksi sujuneet ollenkaan, mutta lopuksi Seppo kehui että ympyrät olivat jo parempia, etenkin ympyrän ensimmäinen puolisko. Nostettiin myös parikertaa voltin jälkeen vasen laukka.

Yllä olevissa kuvissa ollaan juuri tekemässä volttia. 

Lopuksi menimme harjoitusravia ympäri kenttää. Meidän piti tehdä itsenäisesti siirtymisiä ravista käyntiin. Meillä siirtymisissä mättäsi takaisin raville siirtyminen, lähdimme siis liian laiskasti liikkeelle. Sain korjattua tätä ongelmaa ihan hyvin. Seppo sanoi, että olen suoristunut kokonaan, ja että olen suora! Vihdoin! Mukava kuulla, että istun vihdoinkin suorassa. Tämänpäivän valmennus oli kaikinpuolin taas mukava. Perusratsastukseen me tarvitaankin sitä varmuutta ja tahtia. Seppo on kyllä ihan huippu!